Kunnon treeniä maneesissa
Hätkähdin hereille heikosta "rem" unesta, kun ärsyttävä herätyskelloni pärähti täysillä soimaan. Paiskasin puhelimeni lattialle, lopputuloksena se, että akku lensi puhelimen vierelle, ja pirinä lakkasi. Heittäydyin dramaattisesti takaisin sängylle, missä makasin silmät kattoparruja tutkaillen varmaan puolisen tuntia, ennenkuin havahduin todellisuuteen. Diana pitäisi tänään ratsastaa Vaahterapolkuun, ja siellä sitten vielä ratsastaa itsenäisesti tallin kalusteita käyttäen.
Olin vuokrannut maneesin meidän käyttöömme puoleksi toista tunniksi, sillä ulkona oli satanut, ja maa oli liukas, en halunnut mennä tamman kanssa ulkokentälle, minkä Kaihoranta tarjosi...
Olin vuokrannut maneesin meidän käyttöömme puoleksi toista tunniksi, sillä ulkona oli satanut, ja maa oli liukas, en halunnut mennä tamman kanssa ulkokentälle, minkä Kaihoranta tarjosi...
Saapuminen uudelle tallille
Heräsin aamulla siihen kaikista epämukavimpaan ääneen koko maailmassa. Nimittäin herätyskelloon. Vaikka kilkatukseksi olisi asetettu lempibiisi, sitä oppi vihaamaan jo muutaman aamun jälkeen ihan automaattisesti. Ja jos se Ke$han Bad Kids:kin kuulostaa maaniselta, niin voitteko edes kuvitella miltä kuulostaa Nokian automaattinen soittari herätysäänenä?
Suorastaan helvetinmoisen pääkivunhan siitä sitten saa, mutta ylös oli silti noustava, sillä tänään Diana muuttaisi uuteen talliin. Olin Julian kanssa jutellut puhelimessa siitä miten Ninjalla meni, ja olivatko he löytäneet jo tallipaikan. Siinä sitten rupesi Julia höpöttämään uudesta maalaistallista jossa järjestettiin yksityistoimintaa. Pakkohan se on myöntää että pikkasen mä siitä kiinnostuin, ja kun sitten uskallauduin vilkaisemaan paikan nettisivuja, ihastuin täysin! Unohtuivathan siinä ne solariumit sun muut joita olin Dianalle kaavaillut, sillä supisuomalainen talli oli niin tunnelmallisen oloinen ettei mitään rajaa.
Kävin heti seuraavana päivänä katsomassa paikkaa, sillä tallin avajaiset olivat sopivasti olleet juuri silloin. Talli oli juuri sellainen mitä olin luullutkin, joten sovin Jennin kanssa täysihoitopaikasta, tosin viikonloppuisin hoitaisin tammani itse aivan alusta saakka.
Nousin vastahakoisesti sängystä, ja kaivelin eilen valmiiksi laittamani punaisen lyhyt hihaisen poolopuseron ja valkoiset ratsastushousut esille. Vetäisin yöpaitani pään yli, ja heitin sen lattialle huolimattomasti. Vedin tilalle uutuuttaan kiiltelevän paitani, ja ratsastushousuni. Haukotus karkasi suustani, mistä syystä suuntasin kylpyhuoneeseen, jossa avasin hanan kylmälle. Pesin kasvoni huolellisesti, mutten jaksanut välittää korvieni takaa karkailevista ruskeista suortuvista, jotka valahtivat veteen ja kastuivat läpimäriksi. Kuivasin kasvoni pyyhkeeseen ja sipaisin muutamia vetoja ripsiväriä silmiini.
Valmisteltuani sen puolen, siirryin puhelimen ääreen. Keskustelin sisareni kanssa, jonka tallilla hevoseni asuivat tällä hetkellä väliaikaisesti. Hänellä oli hallussaan myös perheemme oma traileri. "Okei, nähdään kohta!" Huikkasin puhelimeen vielä lopuksi, ja lähdin sitten mietteliäänä eteiseen. Nappasin käsilaukkuni eteisen penkiltä, ja vedin ratsastuskengät jalkoihini, tulipa siinä sitten nähtyä myös miten suuri ja laaja mustelma jalassani jakseli. Diana oli viime lauantaina potkaissut minua ilkeästi, kun oli ollut tyytymätön saamaansa palveluun.
Avasin hopeisen Opelini yhdellä painalluksella, ja kiipesin etupenkille rivakasti. Sisareni asui noin puolen tunnin ajomatkan päässä, ja sieltä Kaihorantaan oli vielä lähes toiset puolituntia, varsinkin hevosen kanssa, milloin ei voisi hurjastella kovinkaan paljoa. Ajoin mutkittelevia pikkukatuja lähiöstäni pois, ja sitten lyhyen matkan keskustaan. Katselin ajaessani keskustaa tutkaillen, tänään olisi kaupungilla jokin iso tapahtuma, ja sen huomasi varsinkin keskustassa kohoavista mainoksista ja kojuista, ja vaikka esityslavaa vasta rakennettiin, se näytti kieltämättä upealta.
Kesti jonkin aikaa ennenkuin sisareni keltainen huvila ilmestyi hiekkatien päähän. Olin ajanut keskustasta kymmenen kilometriä pääkaupunkiseudulle päin, kohti sisareni "farmia". Pysäyttäessäni auton talon eteen kuulin talolta päin suuren tammipuisen oven avautuvan ja sulkeutuvan, ja sitten nopeaa korkojen kopinaa. Ihanaan kesämekkoon pukeutunut taas kerran viimeisen päälle laitettu isosiskoni ilmestyi iloinen hymy kasvoillaan autoni vierelle. "Jasmin! Aloinkin jo ihmetellä missä olet. Laitoin Dianan jo valmiiksi kuljetusta varten, ja Eero lähti juuri tuomaan traileria tallille. Eero, sisareni Mariellan mies oli mukava hevosihminen, joka auttoi aina kaikessa pienessä. Juuri Eero oli ajanut Dianalla muutamassa startissa aikoinaan. Lähdin Mariellan kanssa talon taakse, ja kävelimme yhdessä pienen mäen alas tallialueelle. Suuri talli, maneesi ja kenttä peittivät lähes kaiken aukion pinta-alasta, mutta alueelle mahtuivat myös suuret tarhat, ja usea polku jotka veivät metsään.
Mariellä höpötti tauotta, kun kävelimme Dianan karsinalle. Tamma oli harjattu kiiltäväksi, loimitettu ja laitettu suojatkin valmiiksi! Tervehdin yhtä yksityisenomistajista kun hän tuli hakemaan hevosensa tarhaan Dianan viereisestä karsinasta. Mariellan kännykkä rupesi soimaan, ja kuulemma siellä piarutteli Eero, että traileri olisi nyt sitten valmis. Tervehdin kaunista tammaani, joka korvat luimussa kyttäsi Mariellan Cambridge, hevosen vuokraajaa Eevaa. Tamma rentoutui minut nähdessään, mutta heti saatuaan riimun päähänsä se oli valmis syöksymään Camun kimppuun. Pidätin tammaa reilusti, ja se rauhoittuikin kun Camu katosi jonnekkin sen taakse. Lähdimme kävelemään rivakasti takaisin talolle, jossa traileri jo näkyi vartovan.
Kun Diana oli lastattu koppiin, luovutti Eero avaimet käyttööni. Lupasin palauttaa heidän Toyotansa seuraavana päivänä, ja samalla hakea heidän autonsa. Lähdin matkaan aika nopeasti, vaikka sisareni olisikin pyytänyt minua oikein mielellään jäämään syömäänkin. En halunnut viedä tammaa ihan iltamyöhään uuteen talliinsa.
Matka sujui ohjeita lukiessa, ja valvontakameraan vilkuillessa. Tamma näytti torkahtavankin yhdessä vaiheessa.
Kun kotoisa maatila ilmestyi näköpiiriini, yllätyin. Jopa positiivisesti, itse asiassa. Maalaisidylliä huokuva talli selvästi! Kolme kaunista lämminveritammaa tarhasi tallia läheisimmässä tarhassa, ja ilokseni tunnistin yhden Ninjaksi. Musta tamma oli varmaankin Pudde, Ninjan puolisisar, samasta isästä nimittäin. Voi kuinka olisi ollut kiva jos Dianan seuraavakin varsa olisi mahtunut noiden jengiin mutta ei. Ei edes samaan talliin! Kolmas hevonen joutui siis vihani kohteeksi, sitä kun en tuntenut ennestään. Jos sitä ei olisi, olisi jopa Diana voinut saada tallin parhaan karsinan. Ja se tamma kehtasi olla jopa Dianaa kauniimpi!
Jenni ilmestyi tekemään tuttavuutta minuun, mutta saatuani Dianan ulos traikusta, se lähtikin kuin salama tervehtimään varsaansa. Ninja ja Diana hirnuivat toisilleen niin sydämmellisesti ettei mitään rajaa <3 Saatuani Dianan karsinaansa, menin jutustelemaan Jennin kanssa.
Kun Jenni jouti omiin tehtäviinsä, palasin tammani luo. Se näytti viihtyvän hyvin uudessa tallissaan, joten annoin itselleni vihdoin luvan rentoutua. Raahasin varusteet pikkutalliin, ja järjestelin niitä siellä sitten varmaan tunnin. Merkitsin uudet harjat kiiltelevällä nimitarhalla, johon oli suuren D kirjaimen lisäksi liitetty myös kahden timantin kuvat. Dianan strassikoristellun riimun vein mukanani karsinan ulkopuolelle. Tamma näytti niin kauniilta siinä mutustellessaan heiniään, että henkeni oikein salpaantui. Kaikki oli kuitenkin jo järjestetty niin hyvin, että päätin lähteä kohti kotia. Huokaisten heippasin tammani, ja lähdin ajamaan kohti kaupunkia. Matkalla hain tuoreen salaatin, joka sammuttikin nälkäni hyvin.
Suorastaan helvetinmoisen pääkivunhan siitä sitten saa, mutta ylös oli silti noustava, sillä tänään Diana muuttaisi uuteen talliin. Olin Julian kanssa jutellut puhelimessa siitä miten Ninjalla meni, ja olivatko he löytäneet jo tallipaikan. Siinä sitten rupesi Julia höpöttämään uudesta maalaistallista jossa järjestettiin yksityistoimintaa. Pakkohan se on myöntää että pikkasen mä siitä kiinnostuin, ja kun sitten uskallauduin vilkaisemaan paikan nettisivuja, ihastuin täysin! Unohtuivathan siinä ne solariumit sun muut joita olin Dianalle kaavaillut, sillä supisuomalainen talli oli niin tunnelmallisen oloinen ettei mitään rajaa.
Kävin heti seuraavana päivänä katsomassa paikkaa, sillä tallin avajaiset olivat sopivasti olleet juuri silloin. Talli oli juuri sellainen mitä olin luullutkin, joten sovin Jennin kanssa täysihoitopaikasta, tosin viikonloppuisin hoitaisin tammani itse aivan alusta saakka.
Nousin vastahakoisesti sängystä, ja kaivelin eilen valmiiksi laittamani punaisen lyhyt hihaisen poolopuseron ja valkoiset ratsastushousut esille. Vetäisin yöpaitani pään yli, ja heitin sen lattialle huolimattomasti. Vedin tilalle uutuuttaan kiiltelevän paitani, ja ratsastushousuni. Haukotus karkasi suustani, mistä syystä suuntasin kylpyhuoneeseen, jossa avasin hanan kylmälle. Pesin kasvoni huolellisesti, mutten jaksanut välittää korvieni takaa karkailevista ruskeista suortuvista, jotka valahtivat veteen ja kastuivat läpimäriksi. Kuivasin kasvoni pyyhkeeseen ja sipaisin muutamia vetoja ripsiväriä silmiini.
Valmisteltuani sen puolen, siirryin puhelimen ääreen. Keskustelin sisareni kanssa, jonka tallilla hevoseni asuivat tällä hetkellä väliaikaisesti. Hänellä oli hallussaan myös perheemme oma traileri. "Okei, nähdään kohta!" Huikkasin puhelimeen vielä lopuksi, ja lähdin sitten mietteliäänä eteiseen. Nappasin käsilaukkuni eteisen penkiltä, ja vedin ratsastuskengät jalkoihini, tulipa siinä sitten nähtyä myös miten suuri ja laaja mustelma jalassani jakseli. Diana oli viime lauantaina potkaissut minua ilkeästi, kun oli ollut tyytymätön saamaansa palveluun.
Avasin hopeisen Opelini yhdellä painalluksella, ja kiipesin etupenkille rivakasti. Sisareni asui noin puolen tunnin ajomatkan päässä, ja sieltä Kaihorantaan oli vielä lähes toiset puolituntia, varsinkin hevosen kanssa, milloin ei voisi hurjastella kovinkaan paljoa. Ajoin mutkittelevia pikkukatuja lähiöstäni pois, ja sitten lyhyen matkan keskustaan. Katselin ajaessani keskustaa tutkaillen, tänään olisi kaupungilla jokin iso tapahtuma, ja sen huomasi varsinkin keskustassa kohoavista mainoksista ja kojuista, ja vaikka esityslavaa vasta rakennettiin, se näytti kieltämättä upealta.
Kesti jonkin aikaa ennenkuin sisareni keltainen huvila ilmestyi hiekkatien päähän. Olin ajanut keskustasta kymmenen kilometriä pääkaupunkiseudulle päin, kohti sisareni "farmia". Pysäyttäessäni auton talon eteen kuulin talolta päin suuren tammipuisen oven avautuvan ja sulkeutuvan, ja sitten nopeaa korkojen kopinaa. Ihanaan kesämekkoon pukeutunut taas kerran viimeisen päälle laitettu isosiskoni ilmestyi iloinen hymy kasvoillaan autoni vierelle. "Jasmin! Aloinkin jo ihmetellä missä olet. Laitoin Dianan jo valmiiksi kuljetusta varten, ja Eero lähti juuri tuomaan traileria tallille. Eero, sisareni Mariellan mies oli mukava hevosihminen, joka auttoi aina kaikessa pienessä. Juuri Eero oli ajanut Dianalla muutamassa startissa aikoinaan. Lähdin Mariellan kanssa talon taakse, ja kävelimme yhdessä pienen mäen alas tallialueelle. Suuri talli, maneesi ja kenttä peittivät lähes kaiken aukion pinta-alasta, mutta alueelle mahtuivat myös suuret tarhat, ja usea polku jotka veivät metsään.
Mariellä höpötti tauotta, kun kävelimme Dianan karsinalle. Tamma oli harjattu kiiltäväksi, loimitettu ja laitettu suojatkin valmiiksi! Tervehdin yhtä yksityisenomistajista kun hän tuli hakemaan hevosensa tarhaan Dianan viereisestä karsinasta. Mariellan kännykkä rupesi soimaan, ja kuulemma siellä piarutteli Eero, että traileri olisi nyt sitten valmis. Tervehdin kaunista tammaani, joka korvat luimussa kyttäsi Mariellan Cambridge, hevosen vuokraajaa Eevaa. Tamma rentoutui minut nähdessään, mutta heti saatuaan riimun päähänsä se oli valmis syöksymään Camun kimppuun. Pidätin tammaa reilusti, ja se rauhoittuikin kun Camu katosi jonnekkin sen taakse. Lähdimme kävelemään rivakasti takaisin talolle, jossa traileri jo näkyi vartovan.
Kun Diana oli lastattu koppiin, luovutti Eero avaimet käyttööni. Lupasin palauttaa heidän Toyotansa seuraavana päivänä, ja samalla hakea heidän autonsa. Lähdin matkaan aika nopeasti, vaikka sisareni olisikin pyytänyt minua oikein mielellään jäämään syömäänkin. En halunnut viedä tammaa ihan iltamyöhään uuteen talliinsa.
Matka sujui ohjeita lukiessa, ja valvontakameraan vilkuillessa. Tamma näytti torkahtavankin yhdessä vaiheessa.
Kun kotoisa maatila ilmestyi näköpiiriini, yllätyin. Jopa positiivisesti, itse asiassa. Maalaisidylliä huokuva talli selvästi! Kolme kaunista lämminveritammaa tarhasi tallia läheisimmässä tarhassa, ja ilokseni tunnistin yhden Ninjaksi. Musta tamma oli varmaankin Pudde, Ninjan puolisisar, samasta isästä nimittäin. Voi kuinka olisi ollut kiva jos Dianan seuraavakin varsa olisi mahtunut noiden jengiin mutta ei. Ei edes samaan talliin! Kolmas hevonen joutui siis vihani kohteeksi, sitä kun en tuntenut ennestään. Jos sitä ei olisi, olisi jopa Diana voinut saada tallin parhaan karsinan. Ja se tamma kehtasi olla jopa Dianaa kauniimpi!
Jenni ilmestyi tekemään tuttavuutta minuun, mutta saatuani Dianan ulos traikusta, se lähtikin kuin salama tervehtimään varsaansa. Ninja ja Diana hirnuivat toisilleen niin sydämmellisesti ettei mitään rajaa <3 Saatuani Dianan karsinaansa, menin jutustelemaan Jennin kanssa.
Kun Jenni jouti omiin tehtäviinsä, palasin tammani luo. Se näytti viihtyvän hyvin uudessa tallissaan, joten annoin itselleni vihdoin luvan rentoutua. Raahasin varusteet pikkutalliin, ja järjestelin niitä siellä sitten varmaan tunnin. Merkitsin uudet harjat kiiltelevällä nimitarhalla, johon oli suuren D kirjaimen lisäksi liitetty myös kahden timantin kuvat. Dianan strassikoristellun riimun vein mukanani karsinan ulkopuolelle. Tamma näytti niin kauniilta siinä mutustellessaan heiniään, että henkeni oikein salpaantui. Kaikki oli kuitenkin jo järjestetty niin hyvin, että päätin lähteä kohti kotia. Huokaisten heippasin tammani, ja lähdin ajamaan kohti kaupunkia. Matkalla hain tuoreen salaatin, joka sammuttikin nälkäni hyvin.
Varsonta
Puhelin herätti minut aamuyöllä, kun olin vielä nukkumassa. Tallin omistaja soitti että nyt se Diana sitten varsoo, ja potkii varmaan kohta karsinatkin hajalle jos tuota menoa jatkaa.
Diana oli astutettu jokin aika sitten valioluokan orilla, Carbonara's Edge Passilla. Varsa oli myyty jo ennen sen syntymää, joten ei tulisi kysymykseenkään että sille tapahtuisi mitään varsonnan yhteydessä. Juoksin autolleni, ja ajoin alle kymmenessä minuutissa tallin pihalle. Valot olivat päällä kaikkialla, ja tallista kuului kimeä hirnahdus. Juoksin talliin juuri ajoissa nähdäkseni kuinka ihana tammani putkautti kauniin tammavarsan maailmaan. Tallin omistaja tuli juuri silloin loimen kanssa satulahuoneesta, ja saimmekin yhdessä katsella kuinka punaruunikko äitinsä peilikuva (vaikkei mekkiä omistanutkaan) pyrki nisälle. Se oli hontelo, mutta saimme huomata sen kasvavan rivakasti.
Nyt varsa on jo vieroitettu, ja muuttanut omaan kotiinsa. Jos haluatte vilkaista, otuksen löytää täältä.
Diana oli astutettu jokin aika sitten valioluokan orilla, Carbonara's Edge Passilla. Varsa oli myyty jo ennen sen syntymää, joten ei tulisi kysymykseenkään että sille tapahtuisi mitään varsonnan yhteydessä. Juoksin autolleni, ja ajoin alle kymmenessä minuutissa tallin pihalle. Valot olivat päällä kaikkialla, ja tallista kuului kimeä hirnahdus. Juoksin talliin juuri ajoissa nähdäkseni kuinka ihana tammani putkautti kauniin tammavarsan maailmaan. Tallin omistaja tuli juuri silloin loimen kanssa satulahuoneesta, ja saimmekin yhdessä katsella kuinka punaruunikko äitinsä peilikuva (vaikkei mekkiä omistanutkaan) pyrki nisälle. Se oli hontelo, mutta saimme huomata sen kasvavan rivakasti.
Nyt varsa on jo vieroitettu, ja muuttanut omaan kotiinsa. Jos haluatte vilkaista, otuksen löytää täältä.
Satulavarikko
Eilisen Kouluvalmennuksen jälkeen Jimmyn neuvosta lähdin viemään Dianan selkää tarkastettavaksi. Kyllä ammattilaisiin pitäisi luottaa, varsinkin Dianan täytyy kehittää kunnioitusta heihin, sillä tammahan ei millään sitten meinannut asettua aloilleen ja antaa ammattilaisten hoitaa hommaa. Hevoshieroja ja satulaseppä eivät voineet kuin pyöritellä päätään, kunnes sain tammani vihdoin asettumaan.
Loppuenlopuksi selvisi, että Dianalla oli käytetty huonoa satulaa, minkä vuoksi sen selästä oli tullut valitettavan herkkä, jäykkä ja kipeä. Hierojan kanssa varattiinkin aika jo seuraavaa käyntiä varten, ja kotimatkalla poikettiin vakivaruste shopissa, Equestrian PROssa. Mukaan saatiin asiantuntevan kauppiaan neuvon mukaisesti Bridlemanin uusi rungoton satula, ja kasa muuta tilpehööriä. Alla kuva rungottomasta satulasta ja uusista suitsista.
Loppuenlopuksi selvisi, että Dianalla oli käytetty huonoa satulaa, minkä vuoksi sen selästä oli tullut valitettavan herkkä, jäykkä ja kipeä. Hierojan kanssa varattiinkin aika jo seuraavaa käyntiä varten, ja kotimatkalla poikettiin vakivaruste shopissa, Equestrian PROssa. Mukaan saatiin asiantuntevan kauppiaan neuvon mukaisesti Bridlemanin uusi rungoton satula, ja kasa muuta tilpehööriä. Alla kuva rungottomasta satulasta ja uusista suitsista.
Jimmyn Kouluvalmennus
Tämän valmennuksen pukkimestari oli ehdottomasti Diana. Tammalla oli selkeästi hieman huonompi päivä, sillä siltä vaadittaessa nousikin takaosa etuosan sijaan. Suosittelen katsomaan satulan ja selän varmuuden vuoksi ammattilaisten kanssa läpi, jos ärhentely ei johtuisikaan pelkästä temperamentistä.
Alkuun tamma oli todella jäykkä, eikä puhtaita askellajeja tahtonut löytyä, joskin huolellisella lämmittelyllä ja taivutteluilla onnistui myös lähes täysin kolmitahtinen laukka. Dianaa oli kuitenkin vaikea saada keskittymään tehtäviin - tamma keskittyi mieluummin protestointiin. Jasmin sai silti ratsastettua hienot siirtymiset, etenkin käynti-laukkasiirtyminen oli ihailtavan terävä, vaikkakin toisinaan turhankin kevyt takaa... Ratsuna Diana kaipaisi vielä lisää tasapainoa.
Istunta Jasminilla oli pääosin oikein hyvä, joskin ratsastaja tukeutui ohjaan liikaa. Enemmän jalkaa ja istuntaa käyttöön, jotta käden voisi antaa olla hiljaa. Hevosellakaan ei silloin olisi tarvetta protestoida epätasaista ohjastuntumaa.
Alkuun tamma oli todella jäykkä, eikä puhtaita askellajeja tahtonut löytyä, joskin huolellisella lämmittelyllä ja taivutteluilla onnistui myös lähes täysin kolmitahtinen laukka. Dianaa oli kuitenkin vaikea saada keskittymään tehtäviin - tamma keskittyi mieluummin protestointiin. Jasmin sai silti ratsastettua hienot siirtymiset, etenkin käynti-laukkasiirtyminen oli ihailtavan terävä, vaikkakin toisinaan turhankin kevyt takaa... Ratsuna Diana kaipaisi vielä lisää tasapainoa.
Istunta Jasminilla oli pääosin oikein hyvä, joskin ratsastaja tukeutui ohjaan liikaa. Enemmän jalkaa ja istuntaa käyttöön, jotta käden voisi antaa olla hiljaa. Hevosellakaan ei silloin olisi tarvetta protestoida epätasaista ohjastuntumaa.